R62. Kuinka ruoste tuli Rautakaupunkiin

Xchie seisoi Luumupuukukkulalla katsellen alas Rautakaupunkiin. Pyöveli seisoi hänen vierellään.

Jossakin Rautakaupungin veitsenterävistä torneista herttuatar Ryuu-O katseli kukkulalle.

”Mitä tuo on?” Pyöveli kysyi Xchieltä, huomatessaan hänen kyyneleensä.

”Et ymmärtäisi. Ne ovat kyyneliä.”

Pyövelin ilme ei värähtänytkään. Hän oli kykenemätön vastenmielisyyteen tai halveksuntaan. Ei hän olisi ymmärtänyt heidän herkempiä tunteitaankaan: rakkautta, surua. Kaikki sellainen oli Rautakaupungissa kiellettyä.

”Oletko valmis?” Pyöveli kohotti miekkansa.

Xchie polvistui katsellen kaupunkia laakson pohjalla. Hän ei surrut itseään, herttuatarta tai pyöveliä. Hän suri kylmää ja kovaa Rautakaupunkia, joka oli jähmettynyt hiljaiseksi ja hillityksi:

”Mausoleumissa

syntyneenä elin,

herätäkseni.”

Miekka heilahti.

Torninsa turvassa herttuattaren kyyneleet jättivät ikkunalaudalle muutaman ruostetahran.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s