R43. Matonkutoja

Matonkutoja istui tomuisella maalattialla ja pujotteli kuteita loimilankoihin. Hänen jalkansa olivat paljaat ja hänen norja vartalonsa oli tatuoitu kiireestä kantapäähän. Pitkiin, pölyn tahraamiin hiuksiinsa hän oli sitonut kukkia läheiseltä kedolta. Majan sisäseinää peittivät poltettuun saveen piirretyt mahtiriimut. Suitsukeastiassa paloi yrttiseos, joka yhdisti hänen maailmansa maton maailmaan.

Kude kuteelta, solmu solmulta, kuvio kuviolta matto piteni ja syntyvä maailmankaikkeus laajeni. Aivan kuten hänen oma maailmansa majasta kaksoisaurinkoihin ja kolmeen suurimpaan kuuhun, maton langatkin koostuivat yhä pienemmistä ja pienemmistä osista. Jossakin hänen kutomansa maton langansäikeiden aineessa avautui galakseja, joiden asukkaat eivät koskaan voisi ymmärtää luojaansa tai maailmankaikkeutensa perimmäistä luonnetta.

Yhtään matonkutojaa itseään paremmin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s