R36. Melodia

Havahdun työpöytäni äärellä. Lasken nuottivihon. Terästän kuuloani ja… aivan oikein! Kuulen porraskäytävästä musiikkia. Aivan, kuin joku soittaisi hiljaa huilua. Sävelmässä on jotakin kovin tuttua, mutta samalla nuottikulku on vaikeasti hahmotettava. Omaan täydellisen sävelkorvan. Olen säveltänyt kymmeniä kappaleita: kamarimusiikkia, operetteja, oopperoita…

Käytävässä on hämärää. Musiikki kuuluu alempaa, aivan portaiden juurelta, läheltä kellarin ovea. Laskeudun harmittelen, etten ottanut mukaani kynttilää.

Seuraan ääntä kuin juovuksissa, vaikka en ole nauttinut iltabrandyani, enkä aterioidessani mesenaattini kanssa juonut viiniä. En koskaan juo ennen työpäivän päätöstä.

Portaiden alapäässä kalvakka tyttö laskee huilun huuliltaan ja hymyilee ennen katoamistaan.

Vasta nyt ymmärrän tilanteen hämmästyttävyyden. Olenhan ollut syntymästäni saakka kuuro.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s