R31. Polku

Elliot soittaa rautalankarokkia. Rumpali takoo kalvoja kuin hullu nerouden partaalla. Elliotin ääni mikrofonissa on metallin rahinaa ja sulaa hunajaa. Vanha LP rahisee soittimessa kierros kierrokselta Elisabethin odottaessa, että se pääsee ratansa loppuun. Sitten hän nousee sohvalta ja astelee katselemaan vehreää Marsia.

Hän on käsittämättömän varakas ja tuo ikivanha vinyyli on viimeisiä, jotka vanhasta Maasta ovat olemassa. Ääni kaikuu kaukaisesta ajasta, tekniikka muinaisten keksijöiden ja virtuoosien villeimmistä mielikuvista.

Paljon on ehtinyt tapahtua, että pyörivän kiekon muodostama musiikki on kasvanut kieppuviksi kiertoratakehiksi ja muinaisten soidinriittien laulut kukkivaksi erämaaplaneetaksi. Elizabeth uneksii tähdistä ja se yhdistää heitä.

Uteliaisuuden ja ennakkoluulottomuuden silta kurottuu vuosisatojen ylitse.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s