R24. Lapsuusmuisto

”Isi, isi”, Osmo hihkuu ja pomppii vesilätäkössä tyhjällä ajoradalla. Isä, Raimo hymyilee pojalleen, mutta viittilöi lasta määrätietoisesti jalkakäytävän suuntaan.

Poika ei kuitenkaan kuuntele, vaan jatkaa läträämistä vihreässä kura-asussaan. Hän osoittelee innokkaasti jalkakäytävän kanttikiven viemärikanavaa. Vesi lorisee äänekkäästi kadun alaisiin putkistoihin. Ilma tuoksuu keväältä. ”Etä! Etä!”

”Juu, juu”, isä sanoo ja ottaa poikaansa hellästi kädestä. ”Vettähän siellä viemärissä sateen jälkeen loiskii – se on semmoinen juttu, että ilman viemäriä kadut tulvisivat äkkiä.”

Kun Osmo ei oikein vieläkään malta innostukseltaan seurata, Raimo poimii pojan syliin ja kantaa kotiin.

Vielä aikuisenakaan Osmo ei unohda viemärinkolosta pilkistäneitä kirkkaanvihreitä silmiä. Setähän se sieltä hämärästä kurkki.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s