R18. Vain heijastus vedessä

Kuvajaisellani veden pinnassa on pitkät, vaaleat hiukset ja pienin kukkakuvioin koristeltu kesämekko. Lierihattu on suloisesti kallellaan. Eväskori, viltti ja viinipullo eivät näy veden heijastukseen. Kesäpäivän taivaansinessä purjehtii muutama pilvenhattara.

Läheisen pajupensaikon oksat kurottuvat koskettamaan vettä.

Ajattelen, että kuvajaisenikin varmaan odottaa sulhoaan Marcelia innokkaasti. Kumarrun lähemmäksi pintaa, peilatakseni itseäni. Hymyilen ja kuvajaiseni vastaa. Ojentaessasi käteni vedestä ja tarttuessani hänen käsivarteensa ja mekkoonsa, hän kuitenkin kirkaisee. Ilma tuntuu lämpimältä käsivarsillani.

Kiskon hänet pinnan alle, lumpeenvarsien sekaan. Meidän on aika vaihtaa paikkaa ennen kuin Marcel saapuu.

Kömmin rannalle. Kuulen Marcelin huhuilevan lehdosta: ”Antoinette, kultaseni, onhan kaikki kunnossa?”

”Ei hätää”, vastaan. ”Horjahdin vain lampeen.”

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s