R16. Nälkä

Vincent venyttelee vuoteella.

”Kerrohan minulle kultaseni…”, hän huokaa.

”Niin…?” Rosalinda taivuttaa kaulaansa ja hymyilee. Naisen meikki on levinnyt kasvoilla.

”Miksi minä aina olen niin voipunut jälkeenpäin? Onko se syyllisyyttä?”

”Mistä sinä tuntisit syyllisyyttä?”

”Tämähän on syntiä… Minun perheeni…”

”Sinä pidät minut hengissä”, Rosalinda lohduttaa. ”Ilman sinua, minä kuihtuisin.”

”Onko se totta?”

”Enemmän kuin uskotkaan, rakkaani. Minä elän sinun lemmestäsi.” Niin, Rosalinda ajattelee, ja syyllisyydestäsi. Jokainen pisara väkevimpiä tunteitasi ravitsee minua, kuin jumalten nektari. ”Älä murehdi.” Älä ainakaan vielä.

Jonakin yönä Vincentin tunteista ei ole jäljellä kuin kauhu. Kaikki muut on kulutettu loppuun.

Sen yön jälkeen Vincent ei enää palaa kotiin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s