R11. Arizonan asemamestari 1957

Aamupäivästä lakaisen asemalaiturin. Teen sen juotuani aamukahvit. Nouseva aurinko muuttaa erämaata reunustavien kallioiden punaisia sävyjä. Tuuli rapisuttaa aseman peltikattoa. Päivän mittaan teen pieniä korjaustöitä: naulailen irtonaisia seinälautoja, teippaan pahvia murtuneeseen ikkunaan.

Lennätin ja radio ovat olleet pitkään hiljaa. Asioita ei enää tehdä kuten ennen, isän ja isoisän aikana. Tekniikka on käynyt kulutustavaraksi.

Tarkistan seinällä roikkuvan aikataulun ja taskukelloni. Juna on taas myöhässä. Ovat käyneet luvattoman epäluotettaviksi. Kolmeen vuoteen ei ole tullut ainoatakaan. Välillä mietin mitä liikenneviraston miehet Washingtonissa ajattelevat? Minua kiukuttaa. Eivätkö ne tee hommiaan?

Radion vielä toimiessa, puhuttiin ”Kylmästä sodasta”. Minä muistan vain ruudinkatkuisia. Ovatkohan kommarit jo ottaneet opikseen?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s