R10. Yöpala

Pilvet myllertävät ikkunani takana savunharmaalla taivaalla. Makaan vuoteella tuijottaen kaupungin valojen kajastusta seinällä. Aina junan jylistäessä ohitse, varjot syöksähtävät seinustalta toiselle kuin nälkäiset, aineettomat saalistajat.

Tuuli pauhaa ja humisee ikkunanpielissä. Se ulvoo ja haukahtelee kuin jokin elollinen, ahnas olento. Vesi piiskaa ikkunalasia ja sumentaa öisen taajaman valot epätarkoiksi heijastuksiksi. Katoparrut natisevat. Ympäröivien puiden oksat raapivat kattopeltiä. Paitsi ettei mikään läheisen puiston puista yllä neljännen kerroksen katon korkeudelle.

Vedän peittoa korkeammalle ja tuijotan kattoa. Kuuntelen malttamattomasti ohutta ulinaa ja ulvontaa. Aivan kuin katolla käyskentelisi jotakin, jokin. Jokin kookas yrittää katon läpi makuuhuoneeseen.

Minkälainen nälkäinen hurtta laskeutuu neljännen kerroksen katolle helmikuun myrskystä?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s