R5. Pas-de-Calais, 1917

Moritz nojaa juoksuhaudan seinään. Seinämästä pistää esiin kellastuneita luita ja vanhoja kalloja. Tässä kohtaa hauta on kaivettu kirkkomaan poikki. Niitä tässä valtakunnassa riittää.

”Luutnantti ei pitäisi tuosta”, Moritz mutisee.

”Luutnantti on kuollut.” Panen tupakaksi.

”Luuletko, että ne yrittävät tästä ensi yönä läpi?” Moritz höpöttää.

En vastaa, polttelen rauhassa, ruttaan tumpin saappaankannalla.

Moritz tarttuu kivääriin ja nostaa vähän päätään. ”Kuulitko?”

En kuullut, mutta nousen ammuslaatikolta. Siirryn hänen luokseen. ”Eivät ne päivällä yritä. Se olisi itsemurhaa.” Meillä on konekivääripesäke kirkonrauniossa.

Mitä meillä on ympärillämme? Vain vanhoja luita.

Tästä luutnanttikin katosi, ihan päivänvalossa. Kuin maan nielemänä.

Yhtäkkiä minäkin kuulen jotain… Rapinaa hautamme seinämistä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s