R4. Skotlantilainen juttu

Niin kauan kuin muistan, olen vaeltanut tällä nummella. Iskin varmasti pääni pudotessani ratsun selästä. Siksi oloni on sekava.

Kaikkialla on märkää kanervaa, heinämättäitä ja läpäisemätöntä sumua.

Ainoan selvän suunnan maastossa antaa leveänpuoleinen oja, jota en ole vielä koettanut ylittää. Olen seurannut sen laitaa toivossa, että se johdattaisi minut ihmisten luokse.

Terästän kuuloani. Etäältä ojan toiselta puolelta kantautuu ajokoirien ulvontaa.

Huudan: ”Täällä, auttakaa, minä olen täällä!”

Haukku etääntyy.

Minun on ylitettävä oja. Käärin kilttini ja rämmin kompuroiden sen ylitse. Kylmää vettä on reiteen saakka. Hytisen. Toisella puolella seisoo harmaa kivi.

”McGlaegor, Samuel H. (1602–1638)”. Minun hautakiveni.

Hiljalleen muistoni purkautuvat usvaan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s