R3. Noitatalo

Kukkulan laidalla seisoo hylätty röttelö, minä mekossani sen kuistilla. Lahonnut aita ympäröi villiintynyttä pihaa.

Aristelen. ”Narkkareita”, isä varoitteli. ”Alkoholisteja!”

 

”Siellä kummittelee”, koulutoverini tapasivat ilkkua. ”Se on noitatalo! Sopii sulle, rillipää-noita!” Purin hammasta, enkä itkenyt. En ennen kuin olin kotona.

Ulko-ovi repsottaa houkuttelevasti raollaan. Se narisee avautuessaan.

 

Eteisessä on hämärää. Lattialla on homeinen matto. Seiniä peittävät rapistuneet tapetit. Huonekalut ovat vuosikymmenten patinoimia. Kukaan ei ole ollut täällä pitkään aikaan.

Eivät ole välittäneet tai uskaltaneet. Karttavat tyhjää rakennusta.

 

Astellessani peremmälle, tunnen merkillisen voiman kihelmöivän sormenpäissäni, kutkuttavan jalkapohjia kenkieni läpi. Hymyilen.

Eivät noidat taloa tee. Kyllä se on talo, joka tekee noidan. Nuorenkin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s