R1. Jahtimestarin apupojat

”Max”, sanon metsäaukiolla. ”Pysähdytään.”

Palkkaan riistanvartijan apumiehet aina kreivikunnan ulkopuolelta. Se on kunniatehtävä. Jälkikäteen kirjoitan heille suosituskirjeen mantereelle tai Amerikkaan.

”Lataa pyssyni.” Hän tekee työtä käskettyä. En tunne oloani turvalliseksi laaksossa tähän aikaan vuodesta: ennen talvijahtia.

 

Max ojentaa musketin minulle.

Viritän hanan.

”Mitä näette?” Hän kysyy, ymmärtämättä tilannetta.

Nostan tukin poskelleni. Käännän piipun apumieheeni.

Nuorukaisen silmät laajenevat. Max aikoo sanoa jotakin.

Ammun.

 

Hattu lojuu lumessa vähän matkan päässä, ruumis selällään kinoksessa. Verta on satanut hangelle pojan takana.

Metsästä, kivenlohkareiden ympäröimän puun takaa, erottuu liikettä. Kuulen mylväisyn. Metsän musta hirvi hyväksyy uhrin.

Yksi meistä, yhdestä niistä.

Kreivin talvijahdista tulee jälleen menestys.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s